hämmentävää. mua ei ehkä varsinaisesti vituta mikää tällä hetkellä. en nyt sano et hymyilyttääkää, mut… no siis on aika lattee olo. kuluneeseen viikkoon nähden aika hyvä tilanne. työt on vituttanu tasasen paljon koko viikon. tanan lastentarha. ”moisäkylsaatseuraavaksottaayhteyttämuhunjäänodottaan”- tyyppi soitti. en vastannu. ”onsekylkivaetmullaonkaunistakateltavaatöissä”- tyyppi on keksiny tikusta asiaa ja mä koitan olla kiltti. ”sulonkylherkkuperse”- tyyppi (tää …
mä oon kuulemma pelottava. sano mun pomo. ja koska mulla on hyvä viikko, niin se kommentti paransi mun oloo ihan suunnattomasti. eletään postiivisimpia hetkiä aikoihin. että jatkan tästä pian. koska varmasti on jotain muuta ihanaa sanottavaa ihan kohta.
nyt sit alko huolella vituttaa tää kontrollifriikkeys. missä oppii relaan? ja opinko mä? eilen kattelin hollantilaista dokkaria syömishäiriöistä ja niistä kärsivistä tytöistä. ne halus kontrolloida elämäänsä, se oli niitten tapa. kontrolli on ihan sairasta. pärkkele ku sais kaikki relautuun, koko maailman. ei oo kiva haluta jos ei koko ajan niin usean ajan hereilläoloajastaan olla muunlainen …
mä mikää pikkupiru oo. oon vittu demoni. ihan oikee iso sellanen. itteeki pelottaa. en helvetti tajuu kui tietyt asiat jää päähän pyöriin ja ei mikää muu auta ku tyhmäillä. sit on hyvä olo. ne kokonaiset n kolme sekuntia. kunnes taas toivoo että osais käyttäytyä ja toimia niinkun haluis. eli olla superkuul. eikä tyhmäillä. kun ei …
eli se oli siinä. mä en enää kuvittele. enkä luule. hyvä, koska ei kestä ahistusta. ahdistus ei ole hyvä. sillon tekee mieli punaista. mikä kyllä on hyvä. tai ainakin hyvää… mutta että jos tää nyt sit helpottas, vois töissäkin keskittyä töihin. vaikka se onkin tylsää. TYLSÄÄ!! mä en halua tehdä töitä, mä haluan olla rikas. …
voi helpotus, nyt mulle selvis miks en oo naimisissa. juurikin näin kaiken totuuden kertovasta laitteesta, miten yksi avioliitto on alkanut. eli siis: kundi tuli kännissä himaan, ja totes et hei mä rakastan sua, mennään naimisiin. johon tyttö et hei älä sano noin ellet tarkota sitä ja kundi et siis joo joo mä rakastan sua ja …
kuinka niin kiltti voi olla niin ilkeä? oikee pikkupiru. luultavasti koska sitä lyö kaikki aiemmin kohtaamansa paskan ja huonon aina eteenpäin, uskoo että sitä hyvää tai edes paskan olemattomuutta ei ole, ettei se ole mahdollista. niinpä sitä jatkaa kerran opittua käytös- ja ajatusmallia, että normaali ei enää riitä, pitää alkaa ilkeilemään tavalla, millä saa tapettua …
siis ei oma tietenkään. yhtään en tykkää olla kännissä. kaikkee tyhmyyksiäkin saattaa sillon tehdä. tai sanoa. mutta ystävän känni on kiva. varsinkin kun kyseinen ystävä on kova puhumaan, omia ja vähän muidenkin asioita. niinpä mä olen tänään paljon tietorikkaampi. salaisuudet on kivoja. vaikkaan ne ei pitkään ole salaisuuksia, seuraava känni ja seuraava kuunteleva ystävä muuttaa …
jos harrastais seksiä jonkun kanssa, niin olisko ok et se on vaan kivaa ja jännittävää? että ei tarviis olettaa ja odottaa että siitä tulee muutakin? vai saako olla pettynyt itseensä että odottaa muutakin, tai että toivoo edes sen alun kauneuden (kyllä, kauneus on katsojan silmässä) säilyvän? eilen oli tosi ratto olo. enkä mä ole ihan …
ni! että ihan oon melkein ylpeä itsestäni! toisaalta se tarkottaa sitä, että mun romanttiset(??!!) kuvitelmat siitä, että iltaisin juteltais rumia, ei myöskään oo toteutunu. ihme. edelliseen kirjoitukseen joudun palaamaan sen verran ja menemään itseeni, että muistinpas sitten yhdenkin kerran, kun ei viestiin oltu vastattu, että seuraavana päivänä herra kyllä sanoi, että hänen vastaamisensa on vähän… …
niin että miksi ihminen jättää vastaamatta joihinkin viesteihin? mihin se perustuu? pelkkää välinpitämättömyyttä? laiskuutta? viitsimättömyyttä? unohdusta? haluttomuutta? jaksamattomuutta? en pidä tärkeänämättömyyttä? (vähäk mä oon hyvä!) eli siis ei vaan pidä tärkeänä, oleellisena, tarpeellisena, ei halua jaksa viitsi kiinnosta??!! niinhän se on. mä tajuun mutten tajuu. tai siis kun itse vastaa paskaankin, vaikka sitten paskalla, niin …
onko tää nyt sitten sitä ihmisen elämää? käydä töissä, jossa tehdään asioita toisten hyväks, mitä ne ei arvosta, ja koska ne ei arvosta, mitään ei siitä saa ite irti ja kaupan päälle saat työkaverit (n), jo(t)ka sitten ei välttis tee yhtään mitään, koska niitäkään ei kiinnosta ja niiltä puuttuu se velvollisuudentunne millä mä toimin. tai …