jos harrastais seksiä jonkun kanssa, niin olisko ok et se on vaan kivaa ja jännittävää? että ei tarviis olettaa ja odottaa että siitä tulee muutakin? vai saako olla pettynyt itseensä että odottaa muutakin, tai että toivoo edes sen alun kauneuden (kyllä, kauneus on katsojan silmässä) säilyvän?
eilen oli tosi ratto olo. enkä mä ole ihan sinut itseni sen puolen kanssa. haluaisin olla kyllä, koska sitähän tää on. eikä muuksi muutu. joko sitä tai ei mitään. että josko nyt sit vaan antaisin itselleni luvan olla tällänen ja toivottavasti myöhemmin jotain muuta. eri tilanteessa. eri ihmisen kanssa.
juu no mutta tänään ei rattona, vaan säälittävänä. että niinku huono, päivä tee jotain! auta, pelasta, tee jotain kivaa, tai sano edes! ei tullu ymmärrystä ei. vastaus kyllä.
mutta on kai vastaanottaja hämillään, et mitä vttuu. mehän vaa pelleillään, mitä se musta haluu. niinpä…. enhän mä haluu mitää, mut silti en osaa olla vaa. en oo osannu, en osaa, enkä tuu osaamaan. mä oon niin mä.
kun en aina niin kauheesti soimais itteeni, niinku nyt. tyhmä tyhmä tyhmä.
sitä paitsi tää kirjottaminen on menny ihan järkyttäväks lässytykseks.