ni! että ihan oon melkein ylpeä itsestäni! toisaalta se tarkottaa sitä, että mun romanttiset(??!!) kuvitelmat siitä, että iltaisin juteltais rumia, ei myöskään oo toteutunu. ihme.
edelliseen kirjoitukseen joudun palaamaan sen verran ja menemään itseeni, että muistinpas sitten yhdenkin kerran, kun ei viestiin oltu vastattu, että seuraavana päivänä herra kyllä sanoi, että hänen vastaamisensa on vähän… tulkitsin että vaikeaa, ellei mahdotonta, tai että hän ei ole vastaajatyyppiä. tjs. en pysty tietämään, kun itse keskeytin lauseen. nyt se harmittaa. no, oli syy mikä oli, niin ehkä se sitten pitää ottaa todesta ja olla vinkumatta kun ei mitään kuulu. nyt on sitten vaan se dilemma, että haluanko aionko enää pitää mitään mielenkiintoa yllä, että onko se turhaa tai onko se kivaa tai onko se tyhmää tai onko se yhtään mitään. siihenhän osaa vaan yksi vastata.
vaikea on kyllä tässä viikon kuluessa muuttunut lähes mahdottomaksi. isommat voimat ovat puuttuneet asiaan.
mutta silti, tai siltikään, EN ole tarttumassa kandidaatti no 1 verkkoon. tai mikä aurauskone se sitten on. jos ei tunnu miltään, niin ei tunnu miltään. ei se sieltä tule jos ei sitä ole.
ni.