purnauspäiväkirja

että näin… superkiva ilma, hyvä mieli, pikku ulkoilu mielessä ja sitten pam! tuleeki lunta, ahistaa, tekee mieli punkkua ja brunssikin olis kiva (mahtibrunssi).  mut ei tarvii kuvitella saavansa seuraa. ei ainakaan jos ei pyydä ketään… ei mun kaverit juo punkkua sunnuntaisin. paitsi ne, jotka on töissä. tai siis eihän ne tietty töissä juo! pois se …

siinäpä se. mä en haluu olla kipee, mä haluun juokseen, mä haluun elämän! toisaalta, ihan hetken kun sais ja osais ajatella ja toimia kuin mies, niin sekin saattais auttaa. eli ei jäis pähkäileen asioita, ei ainakaan vinkuun kenenkään mr nobodyn perään! paitsi Jaredin tietty… Jared sä oot kunkku! paitsi et en mä ole vinkunu. mä …

purnaamispuolella aikas huono… mut ihan vaan koska mä itse päätin niin. supermegapaska kaks viikkoa takana, ai että. josain vaiheessa vaan on pakko päättää, että ajattelee positiivisesti. kyllä se periaatteessa auttaa. periaatteessa. eli että ei tee mieli valittaa mistään normijutuista, koska on muka isompiakin juttuja mitkä menee päin helvettiä. sit nekin haluaa unohtaa, ja sit yhtäkkiä …

Uskoo ken tahtoo moi! mä siis olen ilmestynyt tänne tänään. ja ajattelin että josko mun fb statukset alottais kunkin päivän. koska niistä on hyvä jatkaa. harmi tietty, ettei ne avaudu kaikille, ainakaa heti. mut kyllä ne ihan varmasti joku päivä, mulla on uskoo. ei jumalaan, eikä mihinkää tiettyyn, mutta uskoo! tästä kirjottamisen alotuksesta kiitän ystävääni …