siinäpä se. mä en haluu olla kipee, mä haluun juokseen, mä haluun elämän!
toisaalta, ihan hetken kun sais ja osais ajatella ja toimia kuin mies, niin sekin saattais auttaa. eli ei jäis pähkäileen asioita, ei ainakaan vinkuun kenenkään mr nobodyn perään! paitsi Jaredin tietty… Jared sä oot kunkku!
paitsi et en mä ole vinkunu. mä olen koittanu toimia hyvinkin miehisesti, että jos vaikka jotai yöjuttuja tänään tjs, mutta ilm sekään ei oo hyvä. jos mua joku ärsyttää, niin ihmiset jotka kuvittelee, että kun jättää vastaamatta, niin siitä tilanteesta pääsee helpommalla ohi! ei, se ei mene niin!!!! vittu reiluja vastauksia tähän maailmaan, ja rehellisiä kans. juu ei ehkä oo helppoa ja kivaa sanoo, mitä oikeesti miettii, mut no, voi hitsi sit. niinku tää maailma olis kovin hauska paikka aina, joskus vaan on vaikeeta…
hävetti sitä paitsi eilen iha sikana, ku olin parin kaverin kans ulkona. (sitten joskus kun mä pääsen mun ”oikeisiin” purnausaiheisiin joku kaunis päivä, niin sielt tulee mm asiakkaista asiaa…) mutta eilen siis olin itse sellaisena, ja yksi seurueesta, ihana ystävä mutta vähän draama humalassa, päätti avautua tarjoilijalle… iso huoh! aiheestahan se avautuminen tavallaan tuli, mutta kuitenkin : pe ilta, paikka täys. ei voi olettaa että kaikki tulee ihan naps naps vaa. ja tarjoilijaa vitutti niiiiiiin paljon, voi raukkaa. ei varmasti muutenkaa helppo työvuoro, työkaverina oli tyttö, joka näytti 12 vuotiaalta, ja ruoka-annokset hän halus tietää niitten listojen numeroitten muodossa. eli älä kerro mulle minkä annoksen sä haluut syödä, emmä sitä kuitenkaa muista! huoh…. no, kahden viikon päästä se tyttö varmasti on jo paljon parempi. hyviä pikkujouluaikoja vaan!
mua alko vähän mietityttään tää kaikki henkilökohtasuus tässä blogijutussa.. siis ei juuri tässä kyseisessä kirjotuksessa, vaan noin yleensä. että alkaako mua myöhemmin kaduttaan. mä en oo fiktiivinen henkilö, ja jutut oikeesti tapahtuu, ja mä jaan mun hyvinkin intiimejä ajatuksia täällä, koko maailman näkyvillä. hmmm… mut mä ehkä pääsen tästä epävarmuudesta yli. ehkä. eikä se mitää vaikken pääsiskään, sit pitää vaa kestää tekojensa seuraukset! ja ajatustensa. ja ja ja…
että mua muuten nyt veetättää, et ulkona paistaa aurinko ja mä olin niiiiiiiiin päättäny etten postu sisätiloista kun vasta illalla. no nyt on sit pakko.
hyvä Riitu!