purnauspäiväkirja

kahta lahjaa menin tänään ostamaan. kahta! ei pitäis olla mahdotonta. kuinka monen lahjan kanssa tulin kotiin? en yhdenkään. voi että sentään. onneks olin ilmottanu jo ajoissa lahjojen kohteelle, että ne tulee sitten joskus. mutta sainpahan stressin kehiteltyä. hyvä minä. muutenhan mun stressaamiskohteet on ihan normaaleja. että esim on ihan ok herätä neljältä yöllä miettimään aivan …

jaksaa huomisen jaksaa! sit olis pikkujouluhärpäkät ohi.  ja jotta olisin just niin erilainen miks nykysin itseni tosi usein tunnen, olen joulun töissä. ihan puhtaasta omasta halusta. mikä mua joulussa ahdistaa? ei pysty eritteleen. en jaksa lahjojen ostoa, inhoon ruuhkia kaupassa, en tykkää jouluruuista, inhoon sitä koko aikasta ähkyä, liian rauhallista, liian sitä ja liian tätä. …

onneks en odottanu. olis vaan pitäny heti aamulla kysyä et onnistuuks tänää, olis menny päivä hiuka erilailla. mutta kun ajattelee, ettei halua kysyä, jottei vaikuta innostuneelta. niin sit odottaa, ja valmistautuu. ja on vaa. ja päivä menee päin vittua. koska odottaa. voi että. sit sitä soimaa itseään, koska on syyllistyny siihen samaan niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin monta kertaa. …

voi että sit sentää. tänään en saanu mitää. eilen sentää vähän. mietin, että kuin hyvä juttu sit onkaan, että työt keskittyy nyt yhteen paikkaan. juuri siihen paikkaan. että odotanko mä vaan sitten koko ajan. en kai… kai. hermokiristys taas tänään tuli kyllä töissä. ”mä ottaisin tommosen leivän”. kiva, mikähän on tommonen? ”mä ottasin tollasen donitsin”. …

ei kahta ilman kolmatta tjm yhtä ärsyttävää sanontaa… eli kummitus menneisyydestä kyllä tietää millon lähestyä. kun en ole vastannut soittoihin, voikin sitten laittaa txtii. voi huoh ja ärsytys. raskas tyyppi jonka joskus luulin olevan jotain muuta. ainakin sata vuotta sitten. niin että voisitko jo pikkuhiljaa unohtaa mut, vaikka oonkin niin ääreisihana?? en jaksa edes yrittää …

ai että työtkö tulis uniin? no ehkä ihan vähän. muuten kyllä mahtava aamu, paljon kahvia ja hidas käynnistys. muuutta… ystäväni fb:n kautta lähestyi minua taas joku dille. tai siis ei edes mukatyökaveri mutta sinne päin, jonka täytyi saada kuulla mitä mulle kuuluu. mitä se sulle kuuluu mitä mulle kuuluu, kun en mä edes tunne sua?! …

kaikkee erikoista… chättäilin eilen yhden melkein työkaverin kanssa fb:ssä, ja hän sit kerto et on meinannu pyytää mua treffeille. siis MUA??!! olin ihan pihalla. oikeesti. ja uus rp soitti, ja pyys mua kokopäiväseks töihin. olin aika onnellinen, joku ehkä sittenkin arvostaa mua. oikeesti. tanssit on vissiin tanssittu, se ei yllätä mutta harmittaa kyllä. mutta kyllähän …

kyl uni vaa hyvää tekee. ei tunnu tää päivä ollenkaa enää niin epätoivoselta ku eilen. väsyttäähän mua edelleen, mutta se ei oo niin sairasta kun viime päivinä. nyt iskee vaan taas sellanen tietynlainen tyhjyys. kui voi oma elämä olla näin sekasin, vaikka se onki aika perusmallillaan. kuin innoissani olin pari viikkoa siitä, että tietyt hommat …

dave laulaa! jep. nyt jo ahistaa. menipä kauan… johtunee ahistus siitä, että ehdin ajattelemaan. nyt siis. kaks päivää meni töissä niin että suh vaan. niinku pelkäsinkin. vaikkakaan syynä ei ollut täysin keli vaan muukin maailma osaa lakkoilla. mutta siis töissä tuli oltua ja ajatusmaailma oli pakkasella kun ei aivokapasiteetti rittänyt siihen, ajattelemiseen. iso unenpuute. mä …

tää on yöllä synnyttänyt itselleen omantunnon. tai sitten en muuten vaan viittiny nukkua. eessähän on pari aamuyötyöherätystä. niin että miksi olisi nukkunut sen edeltävänkään yön. voi huoh ja väsy. en mä silti mitään kadu. sain mitä halusin. toisaalta, ollaan tilanteessa mikä ei oo ennenkään hyväksi osoittautunut. että tuota noin voitais taas kysyä että minkä ikänen …

… kyllä nyt tyttöä hymyilyttää… 🙂 oikeesti! tapahtu hämmentävää. sain tanssiesityksen kotiini. en olis uskonu. halunnu kyllä, mutten uskonu. siis että niin  kävis. hmmmmm…. ihan super super paska viikko ollu muuten, en oo edes kerinny kertoon mitään. ja nyt ei enää pysty muistaan mikä on vituttanu. sekin vituttaa. paitsi että yhden kyl muistan… yks ihan …

eilen se taas iski. ihan järjetön tyytymättömyys kaikkeen. tai siis siihen mitä mun ympärillä tapahtuu. eli ei mitään. ihmisillä, kenen kanssa olen tekemisissä päivittäin ja joita kutsun ystävikseni, on ihan omat kuvionsa; mä en pidä niitten itsekkäistä piirteistä, ja mä en pidä siitä etten pidä niistä piirteistä. se tekee mut ihan yhtä itsekkääks. lähellä olevat …

viiniä siis tekis mieli. lisää. lasillisen sain nautittua uudessa  baarissa keskustassa bar4. nätti paikka. tai siis cool, hieno. mutta ei tuu oleen mun uus olohuone, sitä vielä etsin. ihanat löhötuolit siellä kyllä oli! mutta siis vilken viikko! voi työ sentään… jos hetkenkään oon miettiny, et miks halusinkaan uuden työpaikan, niin enpä mieti enää. niitä syitä …

tänään: töitä töitä töitä. huomenna: töitä töitä töitä. ylihuomenna: töitä töitä töitä kyllä te jo ymmärrätte.