ei tuoppi eikä juoma eikä lasillinen. vaan erikoismies.
hahahahahahahahahhaaaa… oikeesti naurattaa. vaikkei nauratakkaa. eli kun mä taistelen itseni kanssa että mitä teen tai en tee ja teen kuitenkin mr johtajan suhteen, niin samaan aikaan yks ihme tyyppi lisää lähestyy. koska meiän välillä on hänen mielestään aina kipunoinu tjs kun on nähty. selvä se sit.
tyyppi on kuulemma täys pahvi, eli eikun yhteyttä muodostamaan!
hyvä siitä varmasti tulis. tai ainakin parempi kun tän hetkinen etkösänytjojumalautauskomikätäätilanneoneliäläyritäenää. edelleenkään mun ymmärryksessä ei kyl oo mitää vikaa, uskomisessa kyllä. tai ei uskomisessakaan, mutta kaiken ymmärtämäni ja siitä johtuvien päätösten toteuttamisessa. eli mikään ei ole muuttunut. jos tykkää hakata päätä seinään, niin kai sitä sit jatkaa? kai se sallittua on? kova pää näköjään kestää. ehkä se ongelma onkin siinä: mulla on liian kova pää, niin mä en tajua kuinka epäterveellistä se pään seinään hakkaaminen on.
tällä mennään. epäreiluu silti on, että puhelin ei sano enää mitään. ei yhtään mitään.