sumu ulkona, sumu sisällä.
kaks päivää väännetty aiheesta ”katellaanhan hitaasti, joo – mut otetaanhan sit koira, edetään ihan hitaasti, joo – mun äiti haluis jo tavata sut, mä en pysty näin vauhdikkaisiin ratkaisuihin, joo – haluuksä lapsia”. jne.
ja sitten hän ehkä oli eilen lähtiessään unohtanu kertoa mulle, että ei pysty odottamaan, on liian impulsiivinen ja blaa blaa, koska avautui asiasta sitten yöllä mun (!) ystävälle.
että hyvin jännittävää.
mä sain hep- vastauksen ma-iltana, ja olin siitä onnellisempi, kun siitä että mulla on konkreettinen ihminen sanomassa että haluaa olla mun kanssa. että sellasessa sumussa mennään.
sumu on onneks kosteeta ja aiheuttaa ulkona valkoisen paskan katoamisen. niin että kai se sisätiloissa tekee myöskin hyvää? edes jotain?
sitä odotellessa.