jos alkaa itkeen matkalla töihin bussissa, tai kesken työpäivän tai kotona ihan yhtäkkiä kesken vapaaillan, niin onko kaikki ihan hyvin? eipä taida olla.
mä haluaisin olla edes hetken verran ihan erilainen kun oon, menettää kontrolli ja antaa mennä, olla välittämättä mistään, jättää menemättä töihin, ei vastata puhelimeen, ei syödä, ehkä juoda, ei miettiä ketään eikä mitään, antaa kaiken vaa olla. paeta kaikkee. edes hetkeks…. mut eikun mä en voi, ku eihän normaalit ihmiset tee niin. ei ainakaa ennen ku ne oikeesti on sekasin, masentuneita tai jossain muussa tiltissä.
ja että jos mä oon sanonu kaks kertaa etten halua nähdä huomenna koska mulla on hyvä syy, niin eikun ”no jos mä tuun ihan hetkeks ja mä niin haluun ja sä oot niin ihana ja mä haluun ja voi että ku sä oot nii ihana ja lähden sit kotii ja olis niin ihana nähdä ja ja ja ”. miks mun pitää olla ilkee ja sanoo viel kolmannen kerran et ei? miksi??!!
ja miksi mä ite oon samanlainen enkä usko mitä mulle sanotaan? tai ei oikeestaan sanota mutta annetaan ymmärtää? miksi mä teen niinku en halua tehdä enkä halua että mulle tehdään? kui vitun tyhmä mä oon?
miks mä haluun sitä joka ei halua enkä halua sitä joka haluaa?
ihan oikein mulle et itkettää.
tyhmä johtaja joka ei uskalla sanoo, ja tyhmä pahvi joka luulee tykkäävänsä musta. itken vähän lisää.