kyl on känni vaan hassu asia. kuinka superjärkeviltä asiat tuntuukaan, olematta sinne päinkään. omaksi puolustuksekseni voinen todeta, että yhtä mukajärkeviltä on tietyt asiat tuntunu ihan ilman viinaakin, ja sitten on ollut ihan vähän tyhmä olo hetken päästä.
kyllä voi ihmisellä olla pää sekasin. mutta eikö oo kuitenkin hyvä, kun itse vielä tiedostaa sen? jotain toivoa vaikuttaa asioihin…
niinhän mä jo tein. koitin vaikuttaa.
mutta se loppu aika lyhyeen, heikko ihminen.
mutta siis hetken oli tosi seesteinen olo. sanoin että en halua haluta, ja näin päätin. ja olin niiiiiiiiiiiiiiiin cool. se oli mahtavaa. mutta mua ei oltu (taaskaan) tajuttu, ja kohtaaminen alakerrassa hämärsi taas tajun. ja sitten jo olinkin matkalla kalliilla hinnalla hetken tapaamiseen mistä ei edes jäänyt kun paskat hetket mieleen. mahtavaa. ja sitten pari viestiä mihin ei vastausta. ja taas ollaan ei lähtötilanteessa, vaan siinä jossain missä ei enää tunnu kivalta.
siinä tiivistettynä kaks viikkoa. en edes ite ymmärrä. tekstiä tai muutakaan. itteeni, mitä mä teen, mitä joku muu tekee, miksi, miksi ei. miksi maailmassa tapahtuu isoja pahoja asioita, ja miks mä en löydä aikaa keskittyä johonkin tärkeempään, kuten esim mun ystävien asioihin. maailmaan pahuuteen en jaksa keskittyä, koska siihen en pysty vaikuttamaan. eikä maailma sitä paitti kerro mulle mitään, me vaan koitetaan tulkita sitä. sitäkin… miks kaikki aina jää tulkitsemisen varaan? eihän kukaan koskaan kerro täyttä totuutta mielensä salaisuuksista. ei varmasti kerro.