no joo, tohon reissupuoleen en enää palaa täällä. mutta toi kauhee moska tuolla maassa… talvi niin ei oo mun juttu. tai ehkä ennemminkin marraskuu ei oo. jos on talvi, niin olkoon sit kunnolla talvi: kylmää ja lunta ja pakkasta ja lunta ja takassa tuli ja lunta ja kynttilöitä ja… siis Talvi. vuos sitten näihin aikoihin …
eli ei matkaa. eikä siitä en enempää. uusi yritys myöhemmin. olipas se helppoa. hmmm…. miksi tämä pää ei osaa suhtautua useampiin asioihin näin? olispas sitten kivaa, kun kaikki vois vaan kuitata sillä, että kun ei niin ei ja sitten myöhemmin varmasti kyllä. ilmeisesti en halua kivaa. vaikea on mun kiva. tai ainakin normikäytäntö. tupla ellei …
huomenna olis Pariisin reissu edessä. olis. eli ei ole. koska tauti jatkuu. tekis mieli syyttää vesaa. koska kaikki on aina vesan syytä. mut mä syytänki Jaria. ihana saada sanoo se ääneen. tyhmä tyhmä Jari. mulla ei olis tätä tautia, jos en olis sitä tavannu (emmekä puhu nyt taudista…). ja toisekseen mulla olis ollu muutenki normaalimpi …
että näin… superkiva ilma, hyvä mieli, pikku ulkoilu mielessä ja sitten pam! tuleeki lunta, ahistaa, tekee mieli punkkua ja brunssikin olis kiva (mahtibrunssi). mut ei tarvii kuvitella saavansa seuraa. ei ainakaan jos ei pyydä ketään… ei mun kaverit juo punkkua sunnuntaisin. paitsi ne, jotka on töissä. tai siis eihän ne tietty töissä juo! pois se …
siinäpä se. mä en haluu olla kipee, mä haluun juokseen, mä haluun elämän! toisaalta, ihan hetken kun sais ja osais ajatella ja toimia kuin mies, niin sekin saattais auttaa. eli ei jäis pähkäileen asioita, ei ainakaan vinkuun kenenkään mr nobodyn perään! paitsi Jaredin tietty… Jared sä oot kunkku! paitsi et en mä ole vinkunu. mä …
purnaamispuolella aikas huono… mut ihan vaan koska mä itse päätin niin. supermegapaska kaks viikkoa takana, ai että. josain vaiheessa vaan on pakko päättää, että ajattelee positiivisesti. kyllä se periaatteessa auttaa. periaatteessa. eli että ei tee mieli valittaa mistään normijutuista, koska on muka isompiakin juttuja mitkä menee päin helvettiä. sit nekin haluaa unohtaa, ja sit yhtäkkiä …
Uskoo ken tahtoo moi! mä siis olen ilmestynyt tänne tänään. ja ajattelin että josko mun fb statukset alottais kunkin päivän. koska niistä on hyvä jatkaa. harmi tietty, ettei ne avaudu kaikille, ainakaa heti. mut kyllä ne ihan varmasti joku päivä, mulla on uskoo. ei jumalaan, eikä mihinkää tiettyyn, mutta uskoo! tästä kirjottamisen alotuksesta kiitän ystävääni …