Minä. en mä jaksa enää edes yrittää. ihan sama mitä mä päätän, niin päätöksessäni en pysy. mä oon selkeesti päättänyt tehdä itsestäni niin typerän että työpaikan vaihdoksen lisäksi vaihdan myös kaupunkia. tai ystäväpiiriä. että hienosti toimittu Riitu. ylpeä olen itsestäni. ai että.
parasta ehkä on, että tästä typeräksi itsensä tekemisestä kaksi tekoa on ihan puhdasta vahinkoa, näppäinvirheitä. mutta kun ei pääse selittämään, niin ei pääse selittämään. että stalkkerin maine taitaa vaan kasvaa ja edelleen se on just sitä mitä mä haluan itsestäni ajateltavan. koska se viehättää kaikkia miehiä. NOT.
mun stalkkeri sentään selitti itseään mulle, ja se kuulosti niin multa iteltäni, et mä oikeesti tajusin sitä! ja osasin sanoa et ei se mitään, mä ymmärrän jne. ja kaik on nyt ok. mut jumalauta kun kukaan ei koskaan anna mun selittää mitää tai antaa muttei vastaa yhtään mitään ja pitää vaa hulluna. ni kui reiluu se on? älkääkä jumalauta tulko mulle sanoon et ”ku se on helppoo niin, jättää vastaamatta, sanomatta jotai epämiellyttävää” juu mä tiedän et se on helppoo, muttakun ei se oo reiluu. ne ihmiset on kuitenki ihan itse halunneet musta jotakin, nii miks helvetissä mä en saa haluta niistä jotakin?? miksi?? miks mun pitäis koittaa olla jotain mitä en oo eli antaa olla? ja oi miksi mä en osaa olla jotain mitä en ole? ?? kui vaikeeta se nyt sit voi olla…
tanatukele.
miten mä AINA onnistun löytämään näitä tuppisuita? tai jos ei se oo tuppisuu, nii se suoltaa paskaa suustaan 24/7. ja miten mä AINA onnistun olemaan liian innostunut? ja miks ihmeessä mä olen muka niin innostunut? oonkohan mä alkanu epätoivoseks? sitä en kyllä kestä. voi vittu.