purnauspäiväkirja

kahta lahjaa menin tänään ostamaan. kahta! ei pitäis olla mahdotonta. kuinka monen lahjan kanssa tulin kotiin? en yhdenkään.

voi että sentään.

onneks olin ilmottanu jo ajoissa lahjojen kohteelle, että ne tulee sitten joskus. mutta sainpahan stressin kehiteltyä. hyvä minä.

muutenhan mun stressaamiskohteet on ihan normaaleja. että esim on ihan ok herätä neljältä yöllä miettimään aivan tuntematonta ihmistä, joka on mun toiminnan, vaikkakin ohjeistetun, takia jäänyt ilman jotain, tässä tapauksessa kahvia. täytyyhän mulla olla joku luonnehäiriö. ei voi olla näin neuroottinen siitä, mitä ihmiset ajattelee musta. tai siis että en haluais kenenkään ajattelevan mun tekevän väärin tai huonosti tjs. toisin sanoen haluisin toimia kaikkien hyväks, niin että kaikki on tyytyväisiä. näin siis muka. työtilanteissa näköjään. oikeessa elämässähän mä teen mitä haluun enkä ajattele kaikkia.

itseeni vaan.

katotaan hymyilyttääkö mua vielä huomenna, nyt hymyilyttää huomisen takia.