eipäs mennyt päivä ihan niinku olin kuvitellu. paino sanalla KUVITELLU. kukaan ei ollu mitään edes vihjassu että jotain sellasta vois käydä mitä KUVITTELIN. mutta voi pettymys sentää kui paljon vituttikaan, ku ei menny olleskaa niinku olin KUVITELLU. että kannattaa kuvitella lisää kaikkee kivaa, niin saa pettyä lisää ja paljon ja koko ajan ja lisää ja vielä eikä oo kivaa. jos siitä tykkää. pettymisestä siis.
itse asiassa mielikuvitusmaailmassa on varmaankin ihan kiva elää, mutta sieltä pitää aina välillä tulla pois ja sitten ei oo kivaa. kun realiteetit iskee päälle oikeen huolella. koska mielikuvitusmaailman todellisuus ei ole sama kuin todellisuus. se on jopa aika kaukana siitä.
on se kyllä hassua, kuinka mulla riittää mielikuvitusta oman elämäni suhteen, mutta kaikessa muussa sitä ei sitten oikein ookkaan. että käytänköhän mä sitä liikaa oman mukaelämäni pyörittämiseen?? vai onko se sit hyvä, että mulla on edes jossain koko ajan kivaa ja ihanaa? ja kaikki tekee niinku mä haluaisin niitten oikeessa elämässä tekevän?
joo… joo! kyl se on hyvä. en luovu. mielikuvitus kunniaan. kuvittelen mitä kuvittelen, nii kivaa se on ja paskan väliä vaikkei se ookkaa todellista. kyl joku päivä sit varmasti on OIKEESTI kivaa. ihan varmasti.