voi vittu 🙂 iha vähä repesin! http://www.hajoovitutukseen.vuodatus.net tiedänpähä mitä alan seuraamaan!
kaks päivää joulua, kaks päivää töitä. ihan huippuratkasu! hyvin kivutonta, helppoa, ähkytöntä, ahdistusvapaata aikaa. ja no, lahjatonta myös. mikä ei mua haittaa, sain villasukat mitä toivoin. mutta että kuinka ääreistärkeetä se toisille onkaan se lahjojen määrä. oksettaa oikeesti. mäkun pikkumielessäni uskoin, että se on se joulun rauhaisa tunnelma ja ilo ja lämpö ja rakkaus mikä niitä ihmisiä kiinnostaa. ja pah. lahjoja ja ylimäärästä lomaa, ne mulle hetinyt ja on hyvä mieli! ahneita paskoja helvetti.
ihanaa kun itse on taas niin hyvä ihminen. koska siis mä en ajattele kun tän maailman huono-osasia ja köyhiä ja hakattuja ja kidutettuja ja potkittuja koiria ja kylmettyviä kodittomia ja ja ja… ja kuinka ne ansaitsis saada monen monta asiaa… asian eteenhän mä en tee muuta kuin ajattele.. sehän niitä ruokkii ja lämmittää ja kaikki on heti paremmin. tulipas nyt hyvä mieli.
jep…
tänään sain kyydin töihin. kilttiä ja ihanaa. mutta voiko sellasen ”lahjan” ottaa hyvillä mielin vastaan, kun tietää että antajalla on kuitenkin taka-ajatus? vaikka se ei suoranaisesti liitykkään siihen hetkeen ja tilanteeseen, niin kuitenkin? no, otin hyvillä mielin vastaan, mutta alan odottamaan seuraavaa lähestymistä ja mahdollisia muita ehdotuksia ihan hiukan kauhulla. äh, tyhmää. vai onko? jos ei halua antaa toiselle toivoa mistään, niin täytyykö olla epäystävällinen, vai saako olla oma itsensä ja ajaako sillä itsensä tilanteeseen, jossa joutuu pahoittamaan toisen mielen? ennemmin, tai siis tässä tapauksessa myöhemmin. ja miksi niin ei saisi tehdä? kun ei sitä varsinaisesti HALUA tehdä, mutta kun se vaan kuuluu tähän elämän kiertokulkuun. kun kaikki ei voi pitää (siis Pitää tykätä pitää) kaikista. ja miksi mä luulen tietäväni ettei tää ihminen viehätä mua koskaan fyysisesti? ja jos mä tiedänkin sen jo nyt, niin miten mä voin sen tietää? mistä ihminen tietää yhtään mitään??!!!!!
olenko mä nirso? luulenko mä olevani ihanampi kun olenkaan, enkä hyväksy ketään? luulenko mä ylipäätään liikaa kaikesta? kuvittelenko mä tän tilanteen??
vai luulenko mä, että on helpompaa, kun asiat on vaikeita? tai luulenko mä haluavani että kaikki on aina vaikeeta?? onko helppo liian helppoa ja vaikea ok?
oonko mä ihan sekasin, hä?