vierailuja nolla, lähestymisiä liikaa. eli kaik on menny niinku en toivonu ja olin päättänyt että ei menisi. yllättävää… pah ja hah!
no mutta, jotain viihdyttävääkin. eilisen laivareissun miesmietinnän tulos:
mannen no 1: vanhempi, ei lapsia, ei suhteessa, ei viehätystä, kaverina huippu
no 2: nuorempi, neljä lasta, naimisissa, ei viehätystä
no 3: vanhempi, pervo, asunut koko ikänsä äitinsä kanssa, ei lapsia eikä suhteessa
no 4: hiukan vanhempi, kaksi lasta, naimisissa, viehätystä hurjasti
no 5: hiukan vanhempi, kaksi lasta, eronnut, viehätys kuollut aikaa sitten, eiuskomitäsanon roikkuja
no 6: hiukan vanhempi, eronnut, yksi lapsi, viehätys nolla, saatanan stalkkeri!
no 7: hiukan vanhempi, eronnut, yksi lapsi, rikas, varmasti hyvä tyyppi mutta viehätystä nolla
no 8: samanikäinen, naimisissa, neljä lasta, työkaveri, kaveri, ei vaan pysty! eikä edes viehätystä
no niin. näistä sitten ”pitäis” valita…. tai saisi. mä en halua olla nirso, mutta voi helvetti!!!!!!!!!!!!!
puolueeton tuomari, tietämättä viehätysfaktorista, valitsi numeron 4. niin mäkin tekisin. mutta sepä ei taida olla vaihtoehto. paitsi viihdykkeenä. mutta kun itse ei saa oikein vaikuttaa viihdytystasoon että missä ja millon ja kuin paljon, niin eihän se toimi. miksi aina vaan toinen on se kun saa päättää? missä on tasa-arvo ja reiluus?
ai niin, se mitä kenenkään ei pitänyt tai pitäisi nähdä, on jo tulkittu vetovoimaks kahden ihmisen välillä. onneks mä en yhtään ymmärtäny mistä puhutaan. viaton tyhmä aijaa juu vai?- minä.
tuli muuten voittaja-fiilis ittelle just nyt. mä oon niiin arvostettu. en ole kiittämätön, en.
vaikka vissiin pitäis lähtee siitä, että jos vaikka ite ensin arvostais itseään. auttaako kliseet? oikeesti?
ai miten niin??!!!
kaikki siis vääriä!