miksi mä viehätän vanhempia miehiä? mikä mussa sanoo, etten oo varattu? miks musta voi olettaa että oon (muka) vapaamielinen? käyttäydynkö mä oikeesti niin?? siis oikeesti??!!
vai olenko mä sellanen? oikeesti.
mä alan olee vähä hämmentyny. vuoden sisään mahtuu äkkiseltään mietittynä kuus miestä, vanhempaa, yh-isää tai naimisissa olevaa. jotka siis olis ollu kiinnostunei. tai olis edelleenkin… ja yks(!!!!) muka normaali miespuolinen. yks. säälittävää. (normaali = ei naimisissa, ei lapsia, ei huomattavasti mua vanhempi, ja saattaa siis sisältää sitoutumiskammoisia, itseään vielä etsiviä, eikun mä halusinkin vielä olla kaikkien naisten ketä nään kanssa enkä pysty ottamaan vastaan mitään hyvää -miespuolisia hlöitä)
tai vaikutankohan mä epätoivoselta? kun en mä kuitenkaan ole. en tartu näihin tilaisuuksiin, enkä lähde etsimään muuta. enkä siis tarkota että näitä kaikkia tapauksia edes voi rinnastaa, ei oo sama onko varattu tai vanhempi tjs. mutta ne ei oo tapauksia mua varten, se oli pointti. JOS mä jotain haluisin, niin se ei olis varatun, vanhemman tai lapsellisen ihmisen kanssa.
paitsi et mistä hitosta mä tiedän mitä mä haluan? joo siis mä oon mä, mutta enhän mä ennenkään oo itseäni aina oikein tulkinnu tai ymmärtäny. ehkä mun oikea minä etsii kypsää fiksua ihmistä. tai ihmistä, joka ei voi sitoutua mihinkään, koska mäkään en oikeasti haluapysty. ei voi tietää.
niin että kai mä sitten vaan olen ilonen huomionosoituksista, joita saan, ja otan mitä haluan. eli pysyn rattoriituna, ja joudun ehkä itse vastaamaan alun kysymykseen, että kyllä mä kai sit oikeasti olen sellanen. mitä se sitten onkin.