mä luulen nyt jo eläneeni tän nettideittailuvaiheen elämässäni. nopeasti nähty siis. sovitaan et se oli mulle sopimaton harrastus.
kun mä vaan en usko siihen! kyllähän normaalin ihmisen pitäis löytää seuraa reaalielämässä. juu-u, kyllä pitäis! enkö mä sitten ole normaali kysyn mä vaan… ehkä en itse kommentoi asiaa. mutta siis mä oikeasti oikeasti oikeasti en ole ketään vailla!! kuin vaikeeta se on uskoa??!! eli en etsi eli en löydä eli ei ole ketään. kaikki on hyvin ilman mitään säätöä; sitten kun on säätöä se menee semmoseks ylisäätämiseks, ja mikään ei oo hyvin. eli ei säätöä eli ei miestä eli kaikki hyvin.
sitä paitsi ei mistään kuitenkaan koskaan tulis yhtään mitään.
muuten niin kaikki toi jouluhärpäkkä alkaa ahdistaa. ei oo mun juttu sekään. koitan pysytellä poissa kaupoista. ei ärsytä sit niin paljoa.
ai niin, löysin tänään uuden rakkauden Karnivool.