… kyllä nyt tyttöä hymyilyttää…
🙂
oikeesti!
tapahtu hämmentävää. sain tanssiesityksen kotiini. en olis uskonu. halunnu kyllä, mutten uskonu. siis että niin kävis.
hmmmmm….
ihan super super paska viikko ollu muuten, en oo edes kerinny kertoon mitään. ja nyt ei enää pysty muistaan mikä on vituttanu. sekin vituttaa.
paitsi että yhden kyl muistan… yks ihan oikee vakkari tärkee asiakas. se on maailman veemäisin ihminen ketä tiedän. ihan varmasti on. ei toisiks tai kolmanneks, sitä veemäisempää EI tule olemaan. tai jos tulee, nii tässä maailmassa on todellakin jotain väärin. että joku voi olla niin ylemmyydentuntoinen!! enkä sitten tiedä, että ollanko me asiakaspalvelijat hänen mielestään ei mitään, vai käyttäytyykö hän niin kaikkia kohtaan. vaimo tai mikä lie tyttis ainakin oli omaksunut saman käyttäytymistavan, ja vaan hymisteli sen perkeleen kommenteille. ihan ihan oikeesti oli niiiiiiiiiiiiiiiin lähellä, etten lähteny himaan sillä hetkellä. olisin sanonu ettei mun tarvii kuunnella tollasta paskaa, palvele ite ittees jos tuntuu et sujuu paremmin niin. mutta en… joku päivä kyllä sen teen. kun tiedän ettei tarvii tehdä näit hommia enää. tana me mitää ”antaa tulla vaa paskaa meiän päälle ei me välitetä mistää” -olioita olla. en mä ainakaa.
joo mä tiedän olevani väärällä alalla. kaikki paska pitäis vaa hyväksyä. ja vielä hymyillen. pah!
mua hymyilyttää ihan muut asiat 🙂
voi että sit sentää.
ai nii. tuli tänää isoja ajatuksia tästä blogista. tai isoja ja isoja… kun enhän mä tavallaan kenenkään halua tätä lukevan, en ainakaan kenenkään tutun. paitsi Hannan. mut se ihminen tietää musta niin paljon, ellei kaiken, ja on nähnyt kaikenlaista, ettei mikään voi enää hätkähdyttää ( I hope!). mutta siis ne muut.. kun eihän tätä voi ottaa tosissaan. ainakaan täysin. tai siis täytyy osata suodattaa. tää on mua mut ei kuitenkaan. eli siis mut täytyy tuntea tosi hyvin jotta osaa lukea ”oikeella lailla”. en mä haluu tulla luokitelluks hulluks! ei kukaan haluu. kait.
mä haluun ruokaa mut nukkuakki pitäis. kohta taas töihin.