mietin tuossa että josko voisin ryhtyä juopoksi. onko se ammatti?
mä olisin hyvä juoppo ja haluaisin siitä rahaa.
en kuseskelis kaduille, en oksentais puskiin, en aiheuttais pahennusta puistoissa, en haisis pahalle, en vinkuis rahaa kauppojen edessä, en nukkuis puistonpenkillä, en jois halvinta kuraa, en juttelis itekseni enkä huutelis hävyttömyyksiä.
mä vaan olisin niinku nytkin, mut saisin siitä elantoni. nauttisin punaista himassa ja kiroilisin maailmaa, olisin puolmasentunu ja tuskailisin saamattomuuttani, epätoivosuuttani, hetkellisiä tyhmyyskohtauksiani, kadotettua itsekuriani, vitun tyhmiä ihmisiä ja ylipäätään epäreilua maailmaa missä hyvää ei koskaan palkita.
mutta ei tarviis miettiä et millon pitää lopettaa, mitä pitää ja pitäis tehdä, ketä nähdä, mihin mennä ja millon, kuka odottaa ja vaatii ja haluaa ja jajajajajajajaj… sais vaan juoda ja juoda ja juoda. olla välittämättä. koska EI välitä, eikä toisaalta ymmärrä, eikä ymmärrä välittää.
velvollisuudet työ kaikenmiettiminen köyhästely – vituttaa eikä jaksa nyt.