eilen se taas iski. ihan järjetön tyytymättömyys kaikkeen. tai siis siihen mitä mun ympärillä tapahtuu. eli ei mitään.
ihmisillä, kenen kanssa olen tekemisissä päivittäin ja joita kutsun ystävikseni, on ihan omat kuvionsa; mä en pidä niitten itsekkäistä piirteistä, ja mä en pidä siitä etten pidä niistä piirteistä. se tekee mut ihan yhtä itsekkääks. lähellä olevat ystävät on muuttunu kuka mistäkin syystä vuoden sisään tosi paljon, ja juu se on ihan luonnollista, mut mä vaan en pidä kaikista näkemistäni muutoksista. kauempana olevat ystävät taas on jääny ihan liian vähälle huomiolle ja sekin harmittaa.
tästä siis ajatus, että nyt olis hyvä hetki vaihtaa maisemia hetkeks. vähän niinku pakenis, muttei kuitenkaan. kun ei oo mitä paeta. mutta uus olis hyvä. omille ajatuksille ja toiminnoille. kun työkin tympii.
harkintaan mietintään siis.
muuten niin töitä iiiiiiiiiiiihan joka päivä.