oih, uus kuva huomenna! kun vaan päättäis että mitä ja mihin. ettei vaan paskaa väärään paikkaan.
toinen käsi on jo ”kuvilla”: ihan pikku kaatuminen kahvikuppien päälle, jotka siis ensin oli rikkoutunu. koska mä tiputin ne. näyttää siltä että n 7 kissaa olis samaan aikaan käyny mun kimppuun. hyvä kiva.
tissipaita päällä lähdin töistä, ja jo oli käsi vastassa. ei haitannu. paitsi että muka tulis huome käymää. en haluu uskoa. tai siis en uskalla toivoa. tai siis en uskalla haluta. tai siis en halua toivoa. tai siis no siis. kuukausi kuiteski menny…
töissä meinas tulla ”tilanteessa” sydänpysähdys ja se ei ollu kivaa. vaik oliki. siis Se oli kivaa. mutta ei helvetti, ei siel oo tervettä, joku päivä joku näkee jotain, ja se ei olis hyvä. ei olleskaa. eikä kellee. mutta silti mä haluun sitä, mä odotan sitä ja tarviin sitä. huono yhdistelmä siis.
nooo…. sitte tuli menneisyydestä viesti. että kahville pitäis mennä. ei käyny. nooo… sitte kuulemma MUN pitäis ehdottaa seuraavaks aikaa, ja kans sit tehdä se! no voi ny helvetti! mulla ei oo MITÄÄN tarvetta nähdä kyseistä ihmistä, miks mä ehdottasin koskaan mitää??!! hä? ei tuu tapahtuun.
anteeks, ikävää et on kasvain ja toivon pelkkää hyvää mut… no siis musta ei tuu jokapäivästä sympatisoijaa. anteeks.