mietin tuossa että josko voisin ryhtyä juopoksi. onko se ammatti? mä olisin hyvä juoppo ja haluaisin siitä rahaa. en kuseskelis kaduille, en oksentais puskiin, en aiheuttais pahennusta puistoissa, en haisis pahalle, en vinkuis rahaa kauppojen edessä, en nukkuis puistonpenkillä, en jois halvinta kuraa, en juttelis itekseni enkä huutelis hävyttömyyksiä. mä vaan olisin niinku nytkin, mut …
and yes, we do have a winner! itse asiassa kaksi, omassa kategoriassaan parasta. toinen kusipää ”nytkuneienäätarviivälittääkoskaeinähdäniinensanomitäänmihinkään”. onnea. ja toinen ”siismustaonkauheetakunjuorutaanjatoivkukaaneikerromistäänmitään mutohomätaidankinitseollaykspahimmistajuorukehuskelijoista”. onnea myös. en arvosta teitä. kunpa vielä pystyisin olemaan välittämättä.
oikein kunnon sosesellainen. itse haluaa yhtä, koittaa kuitenkin muuta ja samalla torjuu kahta mitä ei halua. ja mitä näillä kaikilla on yhteistä? väärä oi niin kovin väärä suhdestatus. kolmella myöskin aivan liian suuri suu; tarviiko sitä muitten kauhaa nyt sit sinne soppaan sekoittaa kysyn vaan??!! no, itseppä olen (taas) soppani keittänyt. mutta kun tein kaiken …