ei kahta ilman kolmatta tjm yhtä ärsyttävää sanontaa… eli kummitus menneisyydestä kyllä tietää millon lähestyä.
kun en ole vastannut soittoihin, voikin sitten laittaa txtii. voi huoh ja ärsytys. raskas tyyppi jonka joskus luulin olevan jotain muuta. ainakin sata vuotta sitten. niin että voisitko jo pikkuhiljaa unohtaa mut, vaikka oonkin niin ääreisihana??
en jaksa edes yrittää olla kaveri, koska en halua. kun on juttu loppunu, niin se on sitten loppunu. eikä mulla ole tarvetta kuunnella tyypin uudesta seksikumppanista tai surkeesta tylsästä elämästä tai että mitäs jos asiat olis menny erilailla ja oltais yhdessä vielä tai ylipäätään mistää. tekosyyllä että ”mitä sulle kuuluu nykysin”… koskaan en oo tainnu kymmentä sanaa enempää sanoo tunnin puhelun aikana. että kiitos vaan, tää on nähty jo!
kyllä sitä ihminen vaan aikas eriskummallinen olento on. että kuin sitä on jääny roikkuun tyyppeihin, jotka on täyttä paskaa ja toivoo ja toivoo ja toivoo että kyllä tää tästä ihanaks muuttuu. eikä pelkästään toivo, vaan uskoo. koska on niiiiiiiiiiiiin rakastunu. voi helvetti sentää. tyhmiähän me ollaan! onneks toiset luulee olevansa rakastuneita hyviin tyyppeihin, nii jotkut suhteet jatkuukin.
tällä hetkellä katson vierestä kuinka yks moimetapellaanaikalaillakokoajaneikäpuhutatoisillemmemoneenpäivään -pariskunta aikoo ostaa remppakuntoisen talon ja siis, no niin… onnea toivotan.
entäs sitten heimetavattiinihanoikeestikakskuukauttasittenjanytmeilläonkoiranpentujamemuutetaanyhteen -pariskunta? tuplaonnea!!
Millamurulle iso hali tätäkin kautta, koita jaksaa ilman Roopea <3